ISBN 952-99057-0-X
Klikkaa otsikkoa, pääset ko. kappaleeseen.
Saatesanat
SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA
Luku 1:
KANSANVALTA EI TOIMI, JOS KANSA EI TIEDÄ
+ Tekstimainontaa
+ Keskustelun vaarat
+ Makasiinimarkkinat
+ Kaikille kaksi kerrosta lisää
+ Tiedon salaamista
+ Lehti kiistää vaalituloksen
+ Kiasmaa syynättiin,
Sanomataloa ei
+ Ruotsiksi saa kritisoida
+ Kenen Helsinki?
+ Yhteinen alue menee Erkolle
+ Perheyhtiö SanomaWSOY
+ Valtakunnan nokkimisjärjestys
+ Poikkeusasioita
+ Toimituksellista käytäntöä
+ Hurskastelun huoneentaulu
Luku 2:
SOTA ALKAA KUN KAMERA KÄY
+ Vaalit esitetään viihteenä
+ Puuttuva tuotevastuu
+ Erkon suku rankaisee
pilkkaajia
+ Markkinavoimien kaappaus
+ Konsensus muutti median
+ Herrasmiesten aika ei palaa
+ Median omistajavalta
+ Päätoimittajien käyttövalta
+ Korvat punaisina
+ Kirjallisuusliitteen surkea
kohtalo
Luku 3:
TOTUUDESSA EI OLE KAUPALLISUUDEN VAATIMAA DRAMATIIKKAA
+ Tri Jekyll ja Mr Hyde
+ Letkauttelua
+ Tahatonta komiikkaa
+ Kritiikitön
kritiikkijärjestelmä
+ Valheellinen pääkirjoitus
+ Laki ei suojele median uhreja
+ Onneton itsesääntelyelin
+ Tiedotusalan suurhuijaus
Luku 4:
KUULLA ON YHTÄ KUIN LUULLA
+ Suomettumisen
pohjanoteeraus
+ Tsaaria suutelemassa
+ Hämäläinen valo valkaisi
Akulovin
+ Kilpailu parantaa laatua
+ Kilpailua estämässä
+ Kun etusivu puuttuu
+ Kriteerinä pörssikurssit
+ Runoilijan iloa ja tuskaa
+ Lehdenteon vallankumous
+ Tasavallan lehdistön uusjako
+ Kahden kerroksen lehtiä
+ Samaistuminen televisioon
+ Sammon jaonta
+ Digi-tv - tie onneen
+ Pakkomyyntiä
Luku 5:
JONKUN PITÄÄ KERTOA, JOS KEISARILLA EI OLE UUSIA AATTEITA
+ Median herrasmiehet
harhaanjohtajina
+ Tuomareiden syytä!
+ Juristi voi valehdella,
toimittaja ei
+ Valikoitu sananvapaus
+ Vahtikoirasta osalliseksi
+ Lehdistön taloudelliset siteet
+ Media ja moraali
+ Lehdistö tienhaarassa
+ Totuus on mainoksissa
+ Sananvapaudesta
tuotevastuuseen
+ Okkosen mediaopit
.....
Voit ladata tästä Journalismin salat -kirjan MS Word ja PDF-muodoissa.
Salat-I, WORD: 448 KB
Salat-I, PDF: 1.209 KB
|
|
On vaikeaa nostaa julkisen pohdinnan kohteiksi aiheita, joista lehdistön omistajat ja päätoimittajat eivät halua keskustella. Sananvapaus ja sen valvonta ovat näitä hankalia ja keskeisiä teemoja.
Keskustelun pitäisi juuri nyt vaahdota sananvapaudesta, sillä eduskunta käsittelee syksyllä 2002 uutta sananvapauslakia, joka korvaa vanhan tsaarinaikaisen ja monta kertaa paikatun lain, mutta lähinnä hiljaisuus vallitsee.
Sanomalehtien kustantajat eivät ole kiinnostuneita keskustelusta, koska heillä on jo sananvapaus. He käyttävät sitä kuin muutakin omaisuutta, kasvattaakseen sitä edelleen.
Tämän hetken tila vanhan lain väistyessä on epätodellinen: Lehdissä julkaistujen ilmoitusten täytyy olla totta mutta toimituksellisen tekstin ei tarvitse. Toimitukset voivat silti väittää kaikessa rauhassa, että tekstit ovat tosia ja lehdenomistajien ja päätoimittajien yhteinen etujärjestö Julkisen sanan neuvosto JSN saa päättää, mikä on totta ja rehellistä.
Uuden sananvapauslain valmistelu on tapahtunut alan suppeissa piireissä pimennetyin lyhdyin. Lehdistö ei ole erityisemmin vaivautunut pohtimaan esityksestä annettuja lausuntoja. Kustannusyhtiöt eivät innostu julkaisemaan uutta lakia käsittelevää kirjallisuutta, koska vaikea ja ongelmallinen asia ei kiinnosta maksavaa yleisöä.
Alan järjestöjen lausunnot lakiehdotuksesta kertovat, että lehdistö haluaa ottaa lakisääteisesti itselleen oikeuden päättää sananvapauden käytöstä. Lehdistö on sananvapauslain kohdalla kuin pukki kaalimaan vartijana, yhtä aikaa todistaja ja tuomari omassa asiassaan. Uutta lakia säädettäessä vaara väestön eriarvoisuuden lisääntymisestä kasvaa.
Uusi joukkotiedotusta koskeva laki on ennen kaikkea laki journalismista. Se määrää sananvapauden käytön ehdoista varmaankin seuraavan puolen vuosisadan ajan, joten lain käsittely on merkittävä asia. Se on erityisen merkittävä taloudellisessa mielessä, sillä sananvapaus on muuttunut joukkotiedotuksen kentällä perustuslaillisesta jokamiehen oikeudesta omaisuusarvoksi, tuotantovälineeksi, jonka avulla voidaan tehdä rahaa ja hankkia vaikutusvaltaa erioikeuksin muun yhteiskunnan kustannuksella.
Sananvapauden aineellistamisen myötä journalismi on muuntunut yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vallanpitäjien vahtimisesta kaupalliseksi vapaapainiksi, jossa säännöt ja normit ovat silmänlumetta.
Maailman muuttumisen myötä sananvapauskäytäntö on muuttunut ja se on muuttanut tiedotusvälineitä, lehdistöä ja televisiota sekä omaksunut uusia välineitä kuten internetin. Journalismi on muuttunut ja antanut periksi kaiken läpäisevälle kaupallisuudelle.
Moderni journalismi on jotakin aivan muuta kuin väistyvä sananvapauslaki otaksuu eikä nykyjournalismi enää tunnusta vanhaa moniarvoisten läntisten demokratioiden sananvapaussopimusta, jossa lehdistö eli neljäs valtiomahti toimi kolmen virallisen valtiomahdin vahtikoirana ja käytti siinä virassa vastuullisesti laajennettua sananvapautta.
Journalismin muutos tiedonvälityksestä voittoja hakevaksi viihteeksi kiihtyi 1980-luvun loppuvaiheilla samalla innolla kuin aikoinaan ryhdyttiin kultaisen vasikan valuun. Yleistermi MEDIA on korvannut kelvollisen sanan LEHDISTÖ. Markkinamiehiltä on siepattu iskevää terminologiaa, joka viihteellisenä kulissina peittää sisällön ohentumisen ja kriittisen otteen katoamisen.
Sanojen merkitysten muutosta kuvaa Ylen aamutelevision muuan teema torstaina 11.4.2002: Aamun painetussa televisio-ohjelmassa asiaa mainostettiin mediakeskusteluna, mutta kun hetki koitti, juontaja esitteli pienen porukan, joka oli kokoontunut keskustelemaan uusista musiikkivideoista.
Journalismin muutos kuuluu asiaan, sillä se ei voi eriytyä maailman muusta muutoksesta. Tämän hetken journalismi on arvotonta, koska vallanpitäjien vahtikoiraksi perustettu lehdistö onkin nyt itse etuoikeutettu osa vallanpitäjiä eikä muuttunutta tilannetta vastaavaa uutta yhteiskuntasopimusta ole vielä ehditty tehdä.
Uudenlainen journalismi ja media ovat viihdeteollisuutta, joka hyödyntää lehdistön vanhaa oikeutta kollektiiviseen sananvapauteen. Siihen vedoten se tekee painokoneillaan rahaa ilman tuotevastuuta, mikä sitoo muun teollisuuden ja talouselämän käsiä.
Suomen kaltaisessa pienessä maassa monopoliasemaa tavoittelevat suuret mediatalot hallitsevat alan markkinoita painamisesta ja julkaisemisesta aina alan opetuksen vahtimiseen siten, ettei juuri kukaan tiedotusaloilla toimiva uskalla avata julkisesti suutaan työpaikan menettämisen pelossa.
Teknisesti edistyvä ja aineellisesti rikastuva Suomi köyhtyy henkisesti mediamoguleiksi muuttuvien lehdenomistajien otteessa. Uudelta sananvapauslailta on voitava odottaa täyden vastuun periaatteen palauttamista laajennetun sananvapauden hyödyntäjille joukkotiedotuksen kentällä.
Helsingissä 09.10.2002
Martti Valkonen
ISBN 952-99057-0-X
Siirry sivun yläreunaan
Siirry 1. kappaleeseen
|
